Päivittäisjohtamisen kaksi puolta
Mistä sinä tiedät mitä tehdä seuraavaksi? Miten autat muita tietämään mitä juuri nyt kannattaisi tehdä?
We Master the IoT -hankkeessa tuetaan digitaalisilla ratkaisuilla teollisuusyritysten digitaalista uudistumista ja pk-yritysten uutta liiketoimintaa. Kävin WIMMA-webinaarissa puhumassa meitä kaikkia jollain tavalla koskettavasta aiheesta eli päivittäisjohtamisesta. Joitakuita meistä se koskettaa itseohjautuvuuden kautta, toisia ihan perinteisen johtamisen yhteydessä, mutta kaikkia se koskettaa.
Kun minua pyydettiin puhumaan päivittäisjohtamisesta, ajattelin ensin puhua kahdesta puolesta, jotka tukevat toisiaan mutta joiden läsnäolo ei välttämättä aina toteudu tasapainoisesti.
Toinen puoli
Miten varmistetaan, että toimitukset hoidetaan ja tavoitteisiin päästään
Ja mikä on mittareiden vihreälle saamisen virhe
Toinen puoli
Miten varmistetaan, että vielä huomennakin ollaan kilpailussa mukana
Kehittämisen näkeminen osana operaatiota
Mittarit vihreällä = mittarit virheällä!
Toinen puoli päivittäisjohtamisesta varmistaa ja seuraa. Päivittäisjohtamiseen on tauluja ja ohjelmistoja. On listoja siitä mitä kannattaa tehdä. Näkyvyys tavoitteisiin pitää olla ja selkeä ymmärrys siitä missä tilanteessa nyt ollaan. Ymmärrys siitä mitä keinoja tavoitteiden saavuttamiseksi on ja miten työt jaetaan pitää myös olla, jos laajempia kokonaisuuksia tehdään.
Mittarit, ne pitää olla myös. Sellaiset, jotka mielellään automaattisesti kertovat tilanteen, tai ainakin minimi vaivalla. Ei ole hyvä, jos töiden lisäksi pitää vielä raportointiin nähdä vaivaa.
Sitten vielä yksi asia. Tapa huomata ja korjata ongelmat, niitä on aina.
Näillä pääset hyvin alkuun. No mittareista sellainen huomio vielä, että jos ovat koko ajan vihreällä, niin se ei kyllä ole hyvä asia. Silloin tarvitset herkemmän mittarin, sellaisen joka kertoo mitä kehittää.
Kehittäminen sitten, se jää helposti kiireeltä tekemättä. Mutta ei pitäisi. Kehittämisestä kun ei pääse koskaan eroon. Sen voi sysätä taka-alalle, mutta ennemmin tai myöhemmin se kehitysprojekti pitää tehdä. Paitsi, jos ei pidä.
Toinen puoli päivittäisestä tekemisestä kannattaa suunnitella ja toteuttaa siten, että jatkuvalla syötöllä säädätte sitä tapaa jolla toimitte. Ihan päivittäin. Ottakaa rutiiniksi arvioida miten sujuu ja ottakaa aikaa pienille korjauksille.
Päivittäinen johtaminen + kehittäminen on usein vallalla oleva ajattelutapa. Tehdään hommia, kuten on sovittu, kunnes on pakko kehittää. Päivittäinen johtaminen = kehittäminen on vaihtoehtoinen suhtautumistapa. Tätä lämpimästi suosittelen. (anteeksi projektimanagerit)
Jatkuvassa kehittämisessä on tärkeää se erottaa se muutoksesta. Jos huomaamme ongelmia päivittäisessä toiminnassa ja tätä innolla riennämme korjaamaan, ilman selkeää tapaa, niin helposti ollaan souda-huopaa tilanteessa. Kovasti tehdään muutoksia, jotka kumoavat toisensa tai aiheuttavat uusia muutostarpeita. Sellainen helposti ajaa hermostuttavaan tilanteeseen ja turhauttaa.
Tavoite pitää olla ja sitä kohden kehittää. Ja mittarit myös kehittämiselle. Nämä auttavat pääsemään muutoksesta aitoon kehittämiseen. Toyota-kata on hyvä viitekehys lähteä tätä jatkuvan tavoitteellisen kehittämisen mallia ottamaan käyttöön. Mike Rother on kirjoittanut useamman kirjan aiheesta. Ensimmäinen kannattaa lukea jos olet kiinnostunut syvemmin miten tämä menetelmä on Toyotalta löydetty. Keskimmäinen, jos haluat nopsasti päästä soveltamaan ja kolmas on sitten melkein kuvakirja - mutta kulttuurimuutosta kaipaavalle hyvä sekin.
Ja vielä toinen puoli
Esitystä tehdessäni päädyin kuitenkin lisäämään vielä yhden puolen, jota ei välttämättä ajatella osaksi päivittäisjohtamista, mutta jonka vaikutukset ovat kuitenkin alati läsnä niissä tavoissa joilla toimintaa pyöritetään ja ohjataan. Vaikka tämä ei tauluilla näkyisikään.
Tämä toinen puoli on se tapa, jolla olemme toistemme kanssa
Miten elämä on mielekästä, myös työelämä
Miten voimme olla arjessa parhaita versioita itsestämme ja auttaa toisiakin siihen
Toinen puoli josta siis päädyin edellisten lisäksi puhumaan on se, jolla pyritään varmistamaan inhimillisyys, turvallisuus ja muita sellaisia pehmeitä asioita. Että kaikilla olisi miellyttävää ja että kaikki voisivat loistaa työssään.
Tämä pehmeä puoli on näistä tärkein, pitkässä juoksussa. Siis jos rakennetaan kestävää liiketoimintaa.
Oikeastaan tämä pehmeä on näistä kovin juttu, sen varaan kestää rakentaa vaikka millaisia päivittäisiä seurantatauluja tai tavoitteellista kehittämistä. Toki ihmiset hetkellisesti voivat saavuttaa tavoitteet ilman pehmoiluakin, mutta jatkuva stressi syö luovuuden ja sitämukaa terän kehittämiseltä. Jo jos kehittämistä ei tapahdu, on se päivittäisen tuotannon seurantakin pian tarpeetonta.
Esa Saarisen mainioilta Filosofia ja systeemiajattelu -luennoilta on tarttunut hyvä tiivistys siitä, millainen tehokkuus ero tämän pehmeän pinnan alla on piilossa. Jos kuuden hengen tiimistä kaikki ovat tavallisena päivänä ykkösen suorittajia, niin saadaan heidän yhteispelillä tulos 16=1. Jos taas jokaisella on huono päivä, vuorovaikutus rakoilee ja ei oikein jaksa työkaveria. Ollaan liikkeellä vaikka 0,8 versiona itsestä, niin tulos on silloin 0,86=0,26. Tämän J.T.Bergqvistin laskuopin ylärekisterin lupaus on se, että voidaan olla 1,2 versioina liikkeellä. Jos tähän päästään, niin silloin tulos on samalla kuuden hengen tiimillä 1,26=2,99.
Miten välttää tilanteita joissa kirvoitetaan 0.26 reaktioita? Miten luoda ympäristö, jossa päästään nauttimaan 2.99 fiiliksistä ja sitä seuraavasta flowsta ja tuloksesta?
Mitä seuraavaksi tekisi?
Täältä löydät esityksessä jaetut kalvot: Päivittäisjohtamisen kaksi puolta, Miika Kuha, Withmore
Ja täältä videon esityksestä: webinaaritallenteet tästä linkistä,
