Motivoidutko välttämisen vai saavuttamisen kautta?
Työelämä saattaa huomaamatta johtaa meidät tilanteisiin, joissa motivoidumme pahimman välttämisen kautta sen sijaan, että motivoituisimme loistavien mahdollisuuksien saavuttamisesta. Sillä, kummalla tavalla motivoidumme, on valtavat vaikutukset aikaansaannostemme laadulle ja hengelle. Miten sitten voisimme lisätä saavuttamisen kautta motivoitumista omassa työssämme ja organisaatiossamme?
Motivaatio mahdollistaa mutta myös rajoittaa
Vaikka ihminen on erittäin sopeutuvainen ja selviää mitä moninaisimmissa tilanteissa, käytettävissä oleva suorituskyky voi vaihdella suuresti.
Selviämisen tilanteissa ihmisellä on erilainen paletti mahdollisuuksia käytössään kuin tilanteissa, joissa tavoitellaan uusia asioita. Kun ihminen pyrkii välttämään jonkin epämiellyttävän asian tapahtumista, motivaatio aktivoituu välttämiseen virittyneenä. Aistit ovat kaventuneet ja elimistö on varuillaan. Kaikki tulkitaan uhkan kautta ja väritetään varmuuden vuoksi varautumisella ja pelolla. Tietotyössä vaarat ovat yleensä suhteellisen pieniä verrattuna geneettisen perimämme muokanneeseen selviytymistaisteluun luonnossa, mutta aivot ja autonominen hermostomme eivät välitä tästä. Kuuluisassa SCARF-mallissa David Rock on an avannut niitä sosiaalisen vuorovaikutuksen ilmiöitä, jotka saattavat sortaa meidän regoimaan. Kun turvallisen vuorovaikutuksen elementit puuttuvat, meillä ei ole sitä mahdollisuuksien palettia, joka on käytössä silloin, kun uhkaa ei ole. Emme saa edes tietää mistään, että paletti on nyt mustavalkoinen.
TURVALLISUUDEN HORJUTTAJAT
David Rock on SCARF-mallissaan avannut niitä sosiaalisen vuorovaikutuksen ilmiöitä, jotka saattavat sortaa meidän regoimaan välttämisen motivaation kautta. Psykologisen turvallisuuden mahdollistajia tai vaarantajia kannattaa olla tietoinen sillä pienikin yhdenkin näiden vaarantuminen saattaa johtaa kaventuneeseen suorituskykyyn.
Asema (Status) - kokemamme oma tärkeys suhteessa muihin
Varmuus (Certainty) - kykymme ennustaa mitä tulee tapahtumaan
Autonomia (Autonomy) - kokemamme vaikutusmahdollisuudet
Yhteys (Relatedness) - kuinka hyvin voimme olla yhteydessä toisiin
Oikeudenmukaisuus (Fairness) - kuinka reiluksi koemme vuorovaikutuksen toisten kanssa
Kun koemme uhkaa, autonominen hermosto alkaa määrätä
Epämiellyttävien asioiden välttämisen motivaatio kaventaa yksilön mahdollisuuksia toimia. Tämä ei ole valinta, vaan autonominen hermostomme pitää huolen, että näin tapahtuu. Tästä seuraa suoraan se, että emme kykene parhaaseen suoritukseemme luovuutta vaativissa vaikeissa haasteissa - emme yksin emmekä varsinkaan ryhmässä.
Jos olemme erityisen valveutuneita, saatamme ymmärtää kun meitä viedään autonomisen hermoston toimesta, ja käynnistää palautusharjoitukset. Vaikka autonominen hermostomme on autonominen, voimme vaikuttaa siihen välillisesti. Esimerkiksi vagushermoa stimuloimalla voimme vakuutella hermostoamme siitä, ettei ole mitään hätää ja on ihan ok laskea hälytystilaa. Tämä on tosin hidasta, ja vaatii erityistä valveutuneisuutta, että tämän voi selviytymisreaktion alaisena tehdä. Parempi siis olisi, jos voisimme ennalta ehkäistä tai välttää näitä tilanteita.
Mitä siis kannattaisi tehdä, kun olisi tärkeää ratkoa porukalla vaikeita ongelmia?
Ihmisellä on selviytymisen lisäksi toinenkin tapa motivoitua. Saavuttamisen kautta motivoituessaan ihmiset ovat kyvykkäitä ratkaisemaan lähes minkä tahansa ongelman. "Mitä jos" -ajattelu on helppoa. Nähdään, että naapuritiimin tai organisaation kehittämä ratkaisu voisi hyvinkin auttaa myös omaa tiimiä, ja ollaan valmiita auttamaan jopa tuntematonta hänen tavoitteidensa saavuttamisessa. Saavuttamisen kautta motivoituminen tekee meidät avoimiksi jopa yhteistyölle kilpailijoiden kanssa, jos esimerkiksi kasvatetaan markkinaa yhdessä. Tällöin etsitään tapaa, jolla voisi kokeilla miten päästään eteenpäin kohti tavoitetta, ollaan uteliaita ja opitaan nopeilla sykleillä.
Tiivistäen: Jos siis ajaudumme motivoitumaan välttämisen kautta, suurin mahdollinen saavutuksemme on se että vältämme jonkin ongelman, ja vaarana on että pitkittynyt stressi sairastuttaa meidät. Jos taas pääsemme siihen onnelliseen tilaan, että motivoidumme saavuttamisen kautta, mikä vain on mahdollista.
Miten saavuttamisen kautta motivoituminen käyttöön arjessa?
Saadakseen tavoitteiden kautta motivoitumisen arkeen ei tarvitse tehdä mitään ihmeellistä. Kun olosuhteita lähdetään luomaan, on hyvä lähteä liikkeelle seuraavista:
Tavoite, joka on tarpeeksi haastava ja innostava (mielellään yhdessä löydetty ja organisaatiota palveleva)
Riittävä osaaminen (koulutukset, valmennukset, jatkuva oppiminen työssä)
Yhteisö mukana (kaikille on helppoa ymmärtää miksi tätä asiaa tavoitellaan)
Psykologinen turvallisuus (poistetaan niitä asioita ja ilmiöitä, jotka vaarantavat turvallisuutta)
Palkitaan saavuttamisen toimintatapaa (ollaan iloisia epäonnistumisen tuomasta opista, kannustetaan systemaattiseen ongelmanratkaisuun, pidetään kunniassa läpinäkyvyyttä ja toisten auttamista)
TIETEELLINEN TAUSTA
Saavuttamisen ja välttämisen motivaatiot (Approach and Avoidance Motivation) ovat tieteellisesti todennettuja ilmiöitä. Ne ovat tilannekohtaisia ja erillisiä esimerkiksi siitä, että joidenkin asennoituminen on luonteeltaan positiivisempaa kuin toisilla. On myös kokeellisesti todennettu, että saavuttamisen motivaatiolla voidaan ratkaista sellaisia ongelmia, joita ei voida ratkoa välttämisen motivaatiolla.
Tyhjästä ei tarvitse aloittaa
Onneksi tavoitteista käsin motivuitumisen mahdollistajia on jo tunnistettu ja jalostettu menetelmiksikin asti. Modern Agilen periaatteet ovat suoraan mahdollistamassa motivoitumista saavutuksien kautta. Samoin Sosiokratia 3.0 mahdollistaa tätä mahdollistamaan mm. taidokkaan osallistumisen, tasa-arvoisuuden sekä empiirisyyden kautta. Leanin vanha tokaisu, monozukuri wa hitozukuri on myös tämän jäljillä siinä, että ihmisiä pitää auttaa kasvamaan täyteen potentiaaliinsa, jos halutaan yhdessä saavuttaa mahtavia asioita.
Pikatesti motivoitumisesi tutkiskeluun
Ajattele tilanne arjestasi, jossa jokin vääjäämätön muutos on kohtaamassa sinua tai tiimiäsi. Miten reagoit tilanteeseen? Mietitkö miten suojautua muutosta vastaan, vai mietitkö miten hyödyntää muuttuvaa tilannetta? Kun muutoksen tuulet puhaltavat, rakennatko muureja vai tuulimyllyjä kuten kiinalaisessa sananlaskussa pohditaan?
Mieti seuraavaksi, mikä on reaktiosi taustalla. Erityisesti jos tunnet tarvetta pystyttää muureja tai varautua muuten, mikä tämän tunteen herättää? Onko jotain, jota voisit tehdä tämän tunteen herättäjän muuttamiseksi siten, että sinulla olisi luottavaisempi olo rakentaa uutta ja ottaa tilanteen tarjoamat mahdollisuudet avoimesti vastaan?