Väkivallaton kommunikointi - luo turvaa itseohjautuvuuteen

Monimutkaisten haasteiden ratkomiseen tarvitaan useita ihmisiä. Mitä vaikeampi haaste on käsittelyssä, sitä tärkeämpää on, että sitä ratkovat ihmiset voivat käyttää koko osaamisensa luovasti ongelman ratkaisuun. Ja väkivallan uhan alla on vaikea olla luova.

Marshall Rosenbergin kirjan nimi Nonviolent Communication kuulostaa hurjalta. Kuka nyt kommunikoisi väkivaltaisesti ? Mutta kun asiaa tutkii tarkemmin, yllättävän moni meistä käyttäytyy kuin sakaali kun vuorovaikutamme. Ei pahuuttaan, vaan ajattelemattomuuttaan ja kiireissään.

Tämä kirjoitus avaa Rosenbergin kirjan ajatuksia siitä, millaisella tavalla pääsemme aidosti toista kunnioittavaan ja ymmärtävään vuorovaikutukseen.

Vuorovaikutuksen tavalla on väliä

Olemme sosiaalisia ja vuorovaikuttavia olentoja. Aistimme herkästi pienistä mikroilmeistä ja vivahteista sanoissa kanssaihmistemme aikeita ja toiveita - jopa enemmän kuin sanat itsessään pitävät sisällään. Jos sanat ja vuorovaikutus eivät täsmää, meillä herää epäilys.

"If ‘violent’ means acting in ways that result in hurting or harm, then much of how we communicate could indeed be called ‘violent’ communication’ "

— Marshall B. Rosenberg

Jos koemme epävarmuutta, emme ole parhaita versioita itsestämme, mitä tulee ongelmanratkaisuun tai vuorovaikutukseen. Näkökenttämme kaventuu ja tekemämme ratkaisut alkavat perustua aiihen mikä kokemuksemme mukaan on toiminut aikaisemmin, ei käsillä olevaan tilanteeseen.

Väkivallattomassa kommunikoinnissa tunnustellaan herkin tuntosarvin sitä, että emme laita sanoja toisen suuhun tai tulkitse sitä, mitä heidän päässään liikkuu. Siinä ajatellaan, että voimme antaa sydämestämme ilman pakkoa tai velvoitetta, vain siksi koska haluamme. Edelleen väkivallattomassa kommunikoinnissa ajatellaan, että antamisen on hyvä olla pyyteetöntä, eli valitsemme tehdä niin ilman odotusta palkkiosta tai toivetta vastapalveluksista. Jos kuitenkin painostamme toista tai asetamme ehtoja antamisellemme, se lasketaan väkivallaksi. Tällä kriteeristöllä arjen keskustelut näyttävätkin helposti varsin hurjilta. 

Onneksi on tapoja, joilla voimme parantaa vuorovaikutuksemme herkkyyttä toisen tarpeille ja tilanteelle. Tämä lisää molemminpuolista ymmärrettävyyttä ja siten myös vuorovaikutuksen tuloksellisuutta.

Miten toisen huomioon ottava vuorovaikutus muodostuu

Väkivallattoman vuorovaikutuksen prosessi on sangen selkeä, ja siinä on vain muutama vaihe. Nämä samat vaiheet toistuvat sekä silloin kun ilmaisemme itseämme että silloin kun kuulemme toista.

Havainnoi ja sanoita:

•  Mitä hyvinvointiisi liittyviä konkreettisia asioita tapahtuu

•  Mitä tunnet suhteessa tähän havaintoon

•  Mitkä ovat ne tarpeesi, jotka synnyttävät kyseisen tunteen

• Mitä konkreettisia toimia pyydät, jotta elämä rikastuisi

Tällainen vuorovaikutus johtaa siihen, että alamme tuntea myötätuntoa keskustelun toista osapuolta kohtaa. Myötätunnon kautta voimme sitten paremmin ymmärtää mitä toinen tarvitsee ja mahdollisesti toimia hänen toivomallaan tavalla. Ei siksi, että meidän täytyisi, vaan siksi, että valitsemme pyyteettömästi tehdä näin, koska ymmärrämme aidosti.

Pystymme helpommin ymmärtämään ja käsittelemään vuorovaikutuksen eri osia, kun erottelemme ilmiöt tunteista ja tunteet tarpeista. Tähän liittyvät seuraavat säännöt:

1. Havainnon tulee olla konkreettinen ja ilman tulkintaa. Esimerkki:

   a. “Jätät aina likaiset kengät eteisen matolle, koska et välitä siisteydestä.”
   > Sana “aina” ei tuo konkretiaa. Siisteydestä välittämättömyys on tulkintaa, kyseessä voivat olla muutkin syyt. 

   b. “Viime viikolla jätit kengät eteisen matolle 3 päivänä.”
   > Todetaan selkeästi mitattava huomio ilman tulkintaa.

2. Sanoita se tunne, joka sinussa herää suhteessa havaintoon. Esimerkki:

   a. “Minusta tuntuu, ettet tee omaa osuuttasi siisteyden eteen.”
   > Tässä ei varsinaisesti puhuta omasta tunteesta vaan syyllistetään toista hänen toiminnastaan.

   b. “Olen pettynyt, kun näen kengät eteisen matolla.”
   > Tässä avataan omaa tunnetta ilman syytöstä.
   

3. Mieti, miksi sinussa herää kyseinen tunne - mikä tarpeesi on jäänyt täyttämättä?

   a. “Haluan, että koti on siisti ja sinä et auta siinä, kun jätät kengät matolle.”
   > Tässä vieritetään syytä tunteen synnyttämisestä toiselle. Ei myöskään käy ilmi, miksi kodin pitäisi olla siisti.

   b. “Tarvitsen palautumista siistissä kodissa vaativan työpäivän jälkeen, ja kun näen kengät matolla, tämä toiveeni ei toteudu.”
   > Tässä otetaan itse vastuu omasta tunteesta. Pettymys nousee siitä, että olen toivonut kodin olevan sellaisessa kunnossa, että pääsen rentoutumaan.
   

4. Pyydä sellaista asiaa, joka on konkreettinen ja toisen tehtävissä.

   a. “Voisitko jatkossa pitää huolen, että koti pysyy siistinä?”
   > Tässä ei olla täsmällisiä siinä, mitä toisen toivotaan tekevän ja mikä on esimerkiksi toivottu siisteyden taso.

   b. “Minua auttaisi, jos voisit jatkossa laittaa kengät kenkätelineeseen, kun tulet sisään.”
   > Tässä pyyntö on konkreettinen ja jättää toiselle tilaa tehdä pyydetty asia niin halutessaan.

Jos edellisiasä esimerkeissä seuraa b-vaihtoehtojen polkua, on todennäköisempää, että päätyy toivomaansa lopputulokseen.

Haaste on siinä, että emme lähde vuorovaikutustilanteisiin tyhjältä pöydältä. Sen sijaan meillä on vuorovaikutustapoja, jotka ovat joskus olleet meille hyödyllisiä, mutta jotka eivät välttämättä juuri tässä tilanteessa toimi. Toisaalta meillä on välitön konteksti, jonka pohjalta reagoimme. Kumpi tahansa näistä värittää helposti ja huomaamattamme tapaamme vuorovaikuttaa. On todennäköistä, ettemme pysty seuraamaan edellistä neljää askelta ilman harjoittelua ja tukea. Pelkästään omien huomioiden sanoittaminen on vaikeaa. Huomion sijaan lisäämme helposti tulkintaa ja saatamme vahingossa sekoittaa mukaan myös ohjeita tai vaateita.

Vuorovaikutus on kahden kauppa

Se, että itse osaa palastella vuorovaikutuksensa ja jäsennellä sen edellä kuvatulla tavalla, on vasta puolet tarinasta. Tarvitaan taitoa ja herkkyyttä saada myös muut mukaan väkivallattomaan tapaan vuorovaikuttaa.

Vaikka vastapuoli tulee pöytään jyrkällä tulokulmalla ja kipakoin argumentein, on hänelläkin tunteet ja tarpeet pelissä. Näiden tunnistamisessa ja jäsentämisessä ihmiset tarvitsevat usein apua.

Kirjassaan Rosenberg käyttää käsitettä receiving emphatically. Tämä tarkoittaa sitä, että kuulet aidosti etkä vain vastataksesi. Pyrit kuulemaan toisen havainnot tilanteesta ja hänen tarpeensa. Yrität ymmärtää ne tunteet jotka hänessä heräävät ja auttaa häntä pyytämään sitä mitä hän tarvitsee. 

Käytännössä siis: Kuuntele ja pyri ymmärtämään minkä havainnon tai ilmiön pohjalta keskustelukumppani argumentoi. Jos tämä on epäselvää, tarjoile hänelle ymmärryksesi ilmiöstä ja kysy oletko ymmärtänyt oikein. Kun olette saaneet kiinni siitä mikä on ilmiö kyseessä, pyri etenemään tunteeseen, joka hänellä on. Älä hyppää ratkaisuihin tai mitätöimään tunnetta, vaan vastaanota tunne empatialla. Tunne herää tarpeesta, jota ei ole tyydytetty - mikä tämä tarve on? Kuuletko sen rivien välistä? Millä kysymyksellä voisit houkutella tämän tarpeen pintaan? 

Lopuksi auta toista pyytämään sellaista asiaa, joka voisi vuorostaan auttaa häntä kohti onnellisempaa elämää. Tämän pyynnön tulisi saada sellainen muoto, että sen vastaanottaja voi aidosti valita, haluaako toteuttaa sitä. 

Vuorovaikutus etenee vuorotellen sydämestä antaen ja empaattisesti vastaanottaen.

Lupaus paremmasta

Vaikka empaattisen keskustelemisen tapa voi olla haastavaa ottaa käyttöön, niin maailma todella tarvitsee sitä. Myyntipuheena voi käyttää laadukkaampaa vuorovaikutusta ja kasvavaa todennäköisyyttä sille, että saat omat pyyntösi toteutumaan paremmin. Hyötyä tulee myös siitä, että kokonaisina läsnä olevat ihmiset osaavat ratkoa vaikeita ongelmia paremmin yhdessä. Isossa kuvassa tällainen vuorovaikutuksen tapa parantaa elämänlaatua ja luo onnellisempaa maailmaa.

Miksi lukea kirja?

Nonviolent Communication - A Language of Life on helppolukuinen kirja, jonka viesti on haastava mutta hyödyllinen tuliainen arjen vuorovaikutustilanteisiin.

Kirjassa Marshall Rosenberg auttaa lukijaa ymmärtämään vuorovaikutusprosessin esimerkkien avulla. Lukujen lopussa on lista väittämiä, joita arvioimalla lukija voi itse testata, kuinka hyvin hän on ymmärtänyt luvun viestin. 

Vahva suositus tästä kirjasta lähtee kaikille, joilla on arjessaan vuorovaikutustilanteita ja joita kiinnostaa olla luomassa empaattisempaa maailmaa ja parempaa vuorovaikuttamista. Erityisen vahvasti suosittelemme sitä organisaatioihin, joissa harjoitellaan itseohjautumista ja yhteistä päätöksentekoa.

Itseohjautuvuus on moninainen kokonaisuus toisiaan tukevia asioita. Kirjoitimme aiemmin siitä, kuinka tärkeää on motivoitua kohti ratkaisuja sen sijaan, että motivoituisi ongelmien välttämisen kautta. Lue lisää saavuttamisen kautta motivoitumisen hyödyistä.

Jos taas itseohjautuvuuden hyödyt kiinnostavat, niin täältä löytyy blogi tuloksellisesta itseohjautuvuudesta.