Withmoren salaiset reseptit

Withmoren taivalta on takana nyt reilu vuosi, ja työn arki tuntuu edelleen mahtavalta: kevyeltä, tehtävissä olevalta ja siltä että saadaan aikaan tuloksia. Siltä miltä töiden pitäisikin tuntua.

Aina ei tietenkään ole täydellistä, mutta tuntuu että tekemiseen on löytynyt sellaiset peruselementit jotka tekevät leanin, ketterän ja itseohjautuvuuden valmentamisesta ja muutosfasilitoinnista mielekästä sekä meille että organisaatioille joiden kanssa työskennellään. Mihin tämä sitten perustuu?

Onnistumisen ytimessä tuntuisivat olevan seuraavat asiat:

Parityö. Toisin kuin monessa valmennusyrityksessä, meillä ei tehdä valmennuksia yksin, tosi pieniä ja harvoja poikkeuksia lukuun ottamatta. Tämä siksi, että kahdet aivot huomaavat enemmän kuin yhdet. Yhteiset reflektointikeskustelut jalostavat suunnitelmia jo projektin aikana, ja kahdella fasilitaattorilla tulee parempia työpajoja, varsinkin etäaikana kun niihin liittyy teknistä näperrystä. Ja kun kaksi ihmistä tietää muutosprojektin asiat, sairastumiset ja muut arjen sattumukset eivät ole ongelma. Tuntuu siis että parityö on yksi meidän salainen ainesosa.

Valmentajien omat tavoitteet. Ketteryysvalmentajien perinteessä valmentajat heitetään 100-prosenttisesti kiinni johonkin organisaatioon, ja siellä he ryhtyvät lapioimaan eteen tulevia asiakkaan linjaamia haasteita. Me taas olemme huomanneet, että hiukan etäisempi lähestymistapa voi tuottaa vaikuttavampia tuloksia. Sekä oman työn mielekkyyden että asiakkaiden saamien tulosten kannalta on välttämätöntä, että valmentajilla on uudelle asiakkaalle mennessään oma pelisuunnitelma. Mitä tässä ollaan ratkaisemassa? Mistä tiedämme että se on toteutumassa? Miten tavoitteeseen päästään? Samalla asiakasorganisaatio saa tasa-arvoisen keskustelukumppanin työjuhdan sijaan - vaikka tosi mielellämme mekin lapiota heilutamme kunhan suunta on selvä. Eli oma pelisuunnitelma on toinen asia jonka aina heitämme soppaan.

Visaiset pulmat kaipaavat kevyitä ratkaisuja. Kun tuntuu että tekeminen jotenkin sakkaa tai tarvittaisiin uusi vaihde silmään, viimeinen mitä tarvitaan on megalomaaniset muutosprojektit. Meidän projekteissa olemme huomanneet, että keveys vie muutoksissa pitkälle: valmiit, testatut ja visuaaliset työkalut, mahdollisimman pienet kokeilut joilla tähdätään kohti kunnianhimoisia tavoitteita, jo tehdyn tai ajatellun hyödyntäminen. Sen sijaan että runtataan väkisin, etsitään samanmieliset ihmiset ja ne junat jotka jo valmiiksi liikkuvat ja ruvetaan antamaan nille vauhtia jotta päämäärät toteutuvat. Mitä vaikeampia asioita, sitä tärkeämpi arvo keveys on.

Viikoittaisessa reflektoinnissamme puhuimme vastikään siitä, että viime kädessä kysymys on implementointitehosta, sekä omassa työtyytyväisyydessä että asiakkaille saatavissa tuloksissa. Miten tehdään joka päivä niitä valintoja, että tehdään juuri oikeita asioita ja uhrataan niihin aikaa juuri sen verran kuin ne minimissään tarvitsevat? Kolme edellä mainittua tekemisen konseptia auttavat meidän kokemustemme mukaan saamaan hyviä tuloksia mahdollisimman kevyellä otteella ja varmistavat samalla että työt hymyilyttävät sekä maanantaiaamuna että perjantai-iltapäivänä.

Mitä teidän salaisesta reseptistänne löytyy?