Kuvan mahti strategiatyössä

Withmore on vuoden ajan tehnyt yhteistyötä Annika Varjosen kanssa strategioiden visualisoinnin ja visuaalisuusavusteisten kartoitus- ja hahmotusprosessien käytössä. Kuvan suurin potentiaali on tämän kokemuksen pohjalta on se, että se tuo ihmiset kokonaisempina keskusteluun. Analyyttisen ajattelun on esitetty olevan n. 15-20 % ihmisen aivokapasiteetista. Voidaan puhua melkoisesta ymmärrys- ja tuottavuusloikasta, jos kuvan kielellä ajatteleminen tuo tähän vaikka vaatimattomat 1 % lisää.

Kuva tekee hahmottomista asioista käsittelykelpoisia

“Yksi tärkein kuvan taika on siinä, että on mahdollista tuoda näkyväksi asioita jotka kaikki organisaatiossa tiedostavat, mutta jotka ovat haastavia käsitellä koska ne ovat jollakin tavalla hahmottomia. Tällaiset asiat voivat sijaita vaikka asenteiden tasolla tai olla vielä niin uusia, että niille ei ole kieltä. Kuva tuo niille hahmon, jolloin niistä pystytään puhumaan”, Annika Varjonen avaa. “Ei haittaa, vaikka kuvan tuoma hahmo ei olisi ihan täsmällisen oikea, pääasia että tulee jokin konkreettinen pohja jolta lähteä keskustelemaan.”

Toisinaan kuva voi myös tehdä tietyistä asioista puhumisesta luvallista. “On jäänyt mieleen, kun yhdessä haastatteluaineistossa puheissa pyöri sana ‘kokousliha’”, Withmoren Karoliina Luoto muistelee. “Kun se piirrettiin kuvaan mukaan, se muuttui tabusta asiaksi josta voidaan puhua ääneen. Tällä tavalla päästiin pikku hiljaa kiinni ilmiön juurisyihin ja mahdollisiin ratkaisuihin.”

Yksi kiinnostavin Withmoren ja Visual Impactin yhteishanke onkin ollut projekti, jossa suuren organisaation toimintatapoja tutkittiin piirtämällä vaihtoehtoisia kuvia vallitsevasta todellisuudesta sekä halutusta tavoitetilasta. Tällä lähestymistavalla päästiin kiinni toiminnan laatuun ja olemukseen tavalla, jota sanat eivät tavoita. Organisaatio pääsi kiinni kipukohtaan sanojen takana.

Kuva on strategiakeskustelun ponnahduslauta ja ankkuri

Annika Varjosen mielessä kuva ei ole itseisarvo vaan ajattelun väline: “Esimerkiksi strategian avaamisessa kuva on tärkeä, koska se luo kehykset ja tunnelman. Silti loppujen lopuksi itse kuvaa olennaisempaa on se, miten sitä käytetään”, hän pohtii. “Kuvan arvo kasvaa keskusteluista sen ympärillä. Jossakin keskusteluiden vaiheessa kuva hiipuu taustalle ja dialogi jatkaa kulkuaan. Siinä mielessä kuva on ponnahduslauta.”

Kuvalla pääsee kiinni asioihin joita on haastavaa käsitellä sanoilla.

Yksi kuvan voimista asioiden käsiteltäväksi tuomisessa on, että kuva puhuu eri kieltä kuin teksti. “Kuvista puuttuu absoluuttisen taso, mikä tekee monien asioiden käsittelystä kuvan kautta helpompaa kuin tekstillä. Olemme elämänhistoriamme myötä oppineet siihen että kuvia voi tulkita avoimesti ja niiden erilaisista tulkinnoista voidaan puhua. Tekstiin liittyy eksaktiuden harha. Silloin teksti sulkee pois sekä keskustelijoita että keskustelun avauksia. Hankalassa tilanteessa tekstin merkitysten kyseenalaistaminen voi tuntua turvattomalta. Esimerkiksi strategiakieli helposti sulkee pois osan ihmisistä”, Annika Varjonen pohtii. Harkittu kuva on tekstiä inklusiivisempi.

Kehkeytyvä prosessi ja pohjantähti tavoitteiden saavuttamiselle

Withmoren ja Annika Varjosen yhteisprojektien tuloksena organisaation sisäisessä dialogissa on kirkastunut, mikä esim. strategiassa tai toimintatapamuutoksessa on oikeasti tärkeää. Siihen on prosessin aikana löytynyt myös aivan uusia kulmia. Vaikka etenemissuunnitelma on työhön lähdettäessä ollut kirkas ja selvillä, itse sisältö on kehkeytynyt ja vahvistunut työn edetessä.

“Meidän yhteinen vahvuutemme on se, että annamme organisaatioon voimaa löytää se mikä on jo kehkeytymässä ja mikä haluaa syntyä”, Annika summaa. “Se on vähän vaikeasti verbalisoitavaa mutta tärkeää, koska yleensä tässä kirkastuu toiminnan fokuksen kannalta erittäin tärkeitä asioita.”

“Todellakin”, komppaa Karoliina Luoto Withmoresta. “Me emme työnnä organisaatioon sinänsä mitään uutta, vaan houkuttelemme esiin ja kirkastamme sen minkä siemenet ovat jo olemassa, ja mikä on tavoitteiden saavuttamiseksi tärkeää.”

Systeemisyyden ja kokonaisuuksien hahmottaminen ei olekaan kuormittavaa

Kuva on myös ankkuri monimutkaisuudelle. “Mitä monimutkaisempi bisnes, sitä vähemmän ihmisillä on kaistaa monimutkaisuuden tajunnassa pitämiseen. Silloin tarvitaan tapoja hahmottaa ja muistaa että mikä tämä hässäkkä oikein on”, Annika Varjonen selittää. “Aletaan hahmottaa että jos toiminnassa tulee muutos tuolla puolella organisaatiota, mihin kaikkeen se vaikuttaa.” Aletaan hahmottaa systeemiä ja kokonaisuuksia.

Tätäkin isompi potentiaali kuvalla on kuitenkin uusien ajattelun taajuuksien hyödyntämisessä.

“Post-It-lappujen ym. menetelmien muuntuessa kuviksi voi sanoa että aivojemme kapasiteetti kasvaa. Tetoa käsitellään ihan fyysisestikin aivojen eri osissa kuin mitä olemme perinteisesti töissä tottuneet käyttämään”, Annika pohtii. 

Erityisen arvokasta aivojen laaja-alaisempi käyttö on nykytyötahdissa, jossa kuormitus on todella kovaa: “On tärkeää löytää tapoja ottaa käyttöön sitä aivojen kapasiteettia, joka ei ole jo valmiiksi ylikuormittuneella kognitiivisen analyysin alueella.”

Annikalla on mielessä hyvä esimerkki: “Mainonnassa operoidaan taitavasti mielikuvilla ja tunnelmilla. Miksi ne samat henkilöt jotka kuluttajiksi luetaan ja jotka vapaa-ajallaan marssivat mainostajien tunnetahtikepin tahdissa typistetään omalla työpaikallaan PowerPointtien ja Word-dokumenttien taajuudelle?”

Paras kuva strategiasta ei ole paratiisi eikä nykytilan kuva, vaan jotain siltä väliltä

Withmoren ja Visual Impactin yhteistyöprojekteissa on ollut kyse perustavasti kahdesta elementistä: strategia- tai toimintatapakeskustelun katalysoimisesta fasilitoinnilla ja keskustelun tulosten kiteyttämisestä myös. kuvan avulla. Jälkimmäiseen liittyy kiinnostava kysymys: kannattaako kuvan olla ihannekuva vai enemmänkin lähempänä nykyisyyttä?

“Usein pyydetään paratiisikuvia, että siellä on se tulevaisuus minne me halutaan”, Annika kuvaa 30 vuoden mittaista kokemustaan asiakkaiden toiveista. “Lopulta kuvat päätyvät kuitenkin yleensä olemaan sekoitus ihannetilasta ja nykytodellisuudesta.” Miksi niin?

“Paratiisi ei ole totta eikä kiinnostava, ja jos kuva tehtäisiin vain siitä, ihmiset haistavat että se ei ole totta. Me ihmiset olemme taitavia tunnistamaan manipulaation, ja siksi on tärkeää että kuva on kiinni myös nykytilassa. Kun kompastuskivet pidetään kuvassa mukana, syntyy uskottavuus. Samalla päästään keskustelemaan ratkaisun avaimista.”

Withmore ja Annika Varjonen (Visual Impact Oy) jatkavat yhteistyötä mm. strategiafasilitointien ja toimintatapamuutosten vauhdittamisen parissa. Jos tarvitset kuvavetoista strategiatyöstöä, ks. tarkemmin Withmoren palvelut tai Visual Impactin yhteyssivu

Edellinen
Edellinen

Strategisten tavoitteiden toteutuminen vaatii rakenteita ja turvallista vuorovaikutusta

Seuraava
Seuraava

Ketteryys on huokoistusta